Tuulee niin maan...

Tänään käytiin kiertämässä Siltamäki kertaalleen parin kaverini kanssa, jonka jälkeen piipahdettin vielä Kivikkoon muutamalle väylälle. Siltamäessä oli varsin eriskummallinen sää. Samaan aikaan satoi räntää, paistoi aurinko ja tuuli todella paljon. Kierros meni silti hyvin ja lopputulos oli +1.

Kivikkoon lähteminen oli kyllä paha virhe. Luulin, että Siltamäen tuuli oli kova, mutta Kivikossa tuuli ainakin tuplasti kovempaa. Kaikki muut kiekot kippasivat jossain kohtaa yli vastatuulessa paitsi Firebird. Se tiiliskivi vain meni eteenpäin ihan niinkun ei mitään olisi tapahtunut. Suosittelen hankkimaan, jos ette vielä ole bägiinne sellaista haalinut! Itsellä on kyseinen kiekko Star muovissa, mutta KC Champion versio tuntui kaupassa myös hyvältä.

Tiiliskivi, joka ei tuulesta hetkahda.

Saattoi kyllä olla viimeinen Kivkkoreissu tälle kaudelle. Jos vaan pysyisi siellä Siltamäessä ja omassa kellarissa, niin ei alkaisi kovin paljon harmittamaan tämä pelailu.

Korin vaimentaminen sisäkäyttöä varten

Eilen illalla oli ylimäärästä aikaa, joten päätin vihdoin valmistella puttauspaikkaa talveksi. Ensiksi minun täytyi hieman pehmustaa koria, jotta naapurit eivät häiriintyisi. Löysin kaapista jonkun turhan ikivanhan lakanan ja leikkelin siitä 12 suikaletta. Nämä suikaleet pujotin jokaisen ketjun jokaisen lenkin läpi, jotta ketjut eivät pitäisi ääntä. Koitin putata koriin, mutta edelleen kuului voimakas ääni, kun pehmustetut ketjut osuivat keskitolppaan.

Niinpä kiedoin kangasta vielä tolpan ympäri ja lopun kankaat laitoin korin pohjalle. Uusi yritys ja kori oli kuin olikin todella hiljainen. Pakkohan sitä oli heti päästä testaamaan, joten vähän tyynyjä huonekalujen suojaksi ja sata puttia viidestä metristä eli eteisestä olohuoneeseen! Tulos oli vaatimaton 70/100, mutta edellisestä puttitreenistä onkin aikaa.

En ajatellut kuitenkaan jatkossa putata kotona, koska eihän tuo kori nyt mikään varsinainen sisustuselementti ole. Niinpä kannoin korin talomme urheiluvälinevarastoon, jossa se sain arvoisensa paikan rikkinäisen stepperin vieressä. Varastossa on myös tilaa putata yli seitsemään metriin asti. Talven harjoitukset ovat siis taattu. Saa nähdä menisikö ensi kaudella jokunen putti enemmän sisään, mikäli jaksaa nyt ahkerasti heitellä.

Korin loppusijoituspaikka.

Frisbeepointin avajaiset

Tiistaina aukesi Euroopan suurimmaksi frisbeeliikkeeksi mainostettu Frisbeepoint uusissa tiloissaan Takkatiellä. Olin ajoissa paikalla, koska kävelin liikkeelle suoraan työpaikaltani. Muutama muukin oli jo eksynyt paikalle odottelemaan, joten ei ihan yksin tarvinnut olla.

Kello 18:00 liikkeen ovet aukesivat ja "karkkikauppaan" tutustuminen alkoi. Liike oli tilava ja kiekot olivat selkeästi jaettu merkeittäin eri hyllyihin. Valikoima oli todella kattava ja haluamansa kyllä löysi lähes varmasti.

Discraftin misprint -hylly oli mielenkiintoinen. Siellä oli siis virheellisillä leimoilla varustettuja kiekkoja halvemmalla myynnissä. Hinnat vain puuttuivat ja niitä joutui erikseen kassalta kyselemään. Elite Z Buzzzia ei valitettavasti ollut misprinttinä, joten sieltä ei mitään tarttunut mukaan.

Se, mitä oikeasti olin hakemassa oli Discmanian kehuttu P2-putteri. Sitä oli varastosaldon mukaan muutama saatavana P-muovissa. Onnistuin kuitenkin löytämään yhden D-muovisen 175g kiekon, jota ei pitänyt olla koko liikkeessä. P-muovinen sai siis jäädä hyllyyn. Gatewayn Soft Voodoo tarttui myös mukaan, koska nimestään huolimatta se tuntui sopivan jäykältä minun makuuni. P2:sen olisi tarkoitus olla lähestymiskiekko ja Voodoota ajattelin ihan puttaukseen testata.

Lopulta kaupassa vierähti tunti, kun erilaisia kiekkoja oli pakko päästä hypistelemään ja kiekkojen testausaluettakin tuli ihmeteltyä. Siellä näytti olevan jokseenkin hyvä määrä testikiekkojakin paikalla. Onneksi rahaa ei mennyt pariakymppia enempää!

Krapula ja frisbeegolf

Viime viikon frisbeegolffit keskittyivät viikonlopulle näin iltojen pimetessä. Lauantaina suuntasin kaverini kanssa Siltamäkeen ja pelasimmekin kolme kierrosta aurinkoisessa syyssäässä. Yksi Siltamäen kuumottavimmista väylistä (#9) oli poistettu, koska paikalliset asukkaat eivät siitä pitäneet. Tässä lainaus Siltamäen frisbeegolfradan Facebook-sivuilta:

"Syynä muutokselle on asukaspalaute. Koivuväylän tiipaikalle kertyi usein ruuhkaa ja asukkaiden pihapiirin läheisyydessä käytiin kuseksimassa."

Kaikesta sitä jaksetaankin valittaa, mutta en minä kyllä näitäkään pelaajia ymmärrä, kenen täytyy joka välissä kusella ravata. Kai ne on niitä kesän hupipelaajia kaljakassien kanssa. Poistetun koivuväylän tilalle tuli nyt uusi tuplamandoväylä.

Kierrokset itsessään menivät ihan hyvin. Alkuun pelasimme kaksi kierrosta samaan aikaan eli heitimme kahta kiekkoa per väylä. Siinä ainakin itsellä välillä vähän keskittyminen herpaantui, kun joutui keskittymään kahteen peliin. Näiden kierrosten tulokset olivat +3 ja +4.

Viimeisen kierroksen pelasimme sitten normaaliin tapaan ja tulostakin alkoi syntyä. Aloitimme kierroksen radan kuudennelta väylältä, koska se sattui sopivasti kohdalle. Viimeiselle väylälle (#5)  tultaessa olin tulokseksessa -3 ja peli kulki mainiosti. Avasin kämmenellä noin kuuden metrin päähän korista ja ajattelin, että kyllä tästä pitää koittaa sisään, vaikka korin sivustalla olikin viettävä rinne. Kiekko lensi korin vasempaan reunaan ketjuihin, josta se putosi koriosan reunan päälle ja siitä maahan. Eikä kiekko tietenkään siihen jäänyt, vaan pyöri vielä sen yli kymmenen metriä alamäkeen. Sieltä sitten vielä toinen putti ohi ja bogey korttiin. Lopputulos oli siis uusi ennätys -2, mutta parempaankin oli mahdollisuudet.

Nummelanharju

Sunnuntaina olikin aika suunnata Nummelanharjulle heti aamusta. Yöunet olivat jääneet alle kuuteen tuntiin, kun olin edellisenä iltana baariin eksynyt, joten olo oli hieman voipunut ja krapulainen. Olen kiertänyt Nummelanharjun rataa muutaman kerran ennenkin, mutta suuria onnistumisen hetkiä siellä en ole koskaan saanut. Yksi birdie oli aiemmilta kolmelta kierrokselta takataskussa.

Ja samaa rataa mentiin tälläkin kertaa. Puita, puita ja puita. Hyvätkin avaukset löytivät aina jostain sen yhden oksan, johon oli pakko hipaista. Tulos jäi todella vaisuksi (+13) ja olo kierroksen jälkeen oli vaisu. Olisihan sitä voinut vaikka nukkuakkin tämän ajan.

Ainoa, mikä oikestaan radalla toimi oli rystyavaukset Stalkerilla. Ne lähtivät kerrankin hyvin ja suurinpiirtein sinne, minne tähtäsi. Putti kulki heikosti ja mokia tuli ihan parista metristä alkaen. Normaalisti vahvat kämmenavaukseni olivat nekin hieman vinossa koko ajan ja siksi puut kolisivatkin jatkuvaan tahtiin.

Mielipiteitä Nummelanharjun radasta

Tässä saattaa olla mukana henkilökohtaista turhautumistakin rataa kohtaan, mutta ei Nummelanharju kyllä suosikkini ole. Nummelanharju on ehkä hitusen vaikeampi rata kuin Kivikko. Discgolfscoresin tilastot näyttävät, että Nummelanharjulla heitetään keskimäärin +13, kun taas Kivikon keskimääräinen tulos on +10.

Nummelanharjulta löytyy melko vaihtelevia väyliä, mutta itse en pidä yhtään par 2 -väylistä ja niitä on Nummelanharjulla peräti kaksi! Osa radoista menee myös mielestäni vaarallisesti ristiin. Itsekkin avasin eilen yhdellä väylällä hieman vinoon ja meinasin osua toisiin pelaajiin. Mokasin siinä, että "fore" jäi huutamatta, mutta on sekin erikoista ratasuunnittelua, että hieman vino heitto onkin jo toisella radalla. Aika monella aloittelijalla kuitenkin välillä menee heitot hieman vinoon.

Nummelanharju ei myöskään palkitse aloittelevaa pelaajaa onnistumisista. Hyväkin avaus saattaa päätyä sellaiseen paikkaan, josta on todella vaikea jatkaa, koska radan puusto on hyvin runsasta. Ainoastaan täydelliset avaukset palkitaan. Birdien pelaamiseen vaaditaan jo onnistumista jokaisella osa-alueella.

Jos tämän ja Kivikon välillä pitäisi valita, niin sanoisin ehdottomasti, että menkää Kivikkoon. Ainakin minun tasoiseni pelaaja suoriutuu siellä paremmin eikä turhaudu muutaman väylän jälkeen. Tämä on tietyti vain henkilökohtainen mielipiteeni.

Arvosana radalle: ★★★☆☆

Ace Race Mikkeli

Lentävä kori :)

Tänään oli vuoden viimeisen frisbeegolfkilpailun vuoro Mikkelissä. Homman nimi oli sama kuin Jyväskylässä eli ässiä haettiin kahden kierroksen ajan.

Tällä kertaa olin ajoissa paikalla ja onnistuin saamaan vähän painavammat kiekot (167 - 169g). Jyväskylässä oli tyytyminen alle 160 grammaisiin. Painavammat kiekot tuntuivat hieman vakaammilta ja ainakin kämmeneltä heitettäessä paremmilta.

Mikkelin Ace Race rata oli rakennettu Mikkelin frisbeegolfpuiston yhteyteen vähän ratoja muokkaamalla ja uusia keksimällä. Täytyy sanoa, että järjestelyt olivat paremmat kuin Jyväskylässä ja erilaisten ratojen eteen oli nähty selkeästi enemmän vaivaa. Oli maahan puoliksi upotettua koria, korkeuksiin vaijerilla ripustettua koria ja jopa liikkuvasta tiistä heittelyä. Liikkuva tii oli peräkärryyn rakennettu tuoliviritelmä, jota vedettiin autolla. Kierrosten välissä sai myös pientä purtavaa grillistä, mikä oli erittäin positiivinen asia kevyen aamupalan jälkeen.


Oma suoritukseni oli sitä samaa kuin ennenkin. Eli läheltä mennään toisinaan ja toisinaan ei. Osumia ei taaskaan yhtään, mutta se ei menoa haitannut. Näinpä sentäs yhden holarin aitiopaikalta, kun poolikaveri heitti hienon kämmenannukan, joka kääntyi hyzeriin ja painui suoraan korin perukoille! Toisella kaverilla oli myös ässä todella lähellä, kun hän tempaisi Westsiden mustaan koriin todella kovaa ja suoraan keskelle. Kori kuitenkin antoi hieman periksi ja sylki kiekon ulos.

Mielipiteitä Mikkelin radasta

Mikkelin rata vaikutti ylipäänsä tosi mukavalta. Normirataa en siis pelannunt nyt, mutta näin kaikki tiipaikat ja korit. Radan aloituspaikalla oli kolme puttikoria ja pituusrange, missä oli mittaa yli sata metriä. Kaikilla heittopaikoilla oli opasteet ja tiit oli päällystetty tekonurmella. Suosittelen ehdottomasti kietämään, jos liikutte Mikkelissä!


Arvosana radalle: ★★★★★

Kierros Siltamäessä

Tämmöinen puttikori löytyy.

Eilen tuli kierrettyä vaihteeksi Siltamäki ja tavoitteena oli saada miinusmerkkinen tulos. Olin kentällä parin kaverini kanssa viiden maissa ja odotimme, että rata olisi lähes tyhjä tähän aikaan vuodesta. Toisin kävi ja rata oli täydenpi kuin keskikesällä. Bussilastillinen jotain aloittelijoita kiersi rataa kaljapurkit kädessä 4-8 hengen pooleissa. Meinasi vähän epätoivo iskeä ja olimme jo Kivikkoon suuntaamassa, kun yhtäkkiä bussijengille tuli mitta täyteen ja he lähtivät pois.

Kaljoittelevien amatöörien lisäksi pelaamista vaikeutti kova tuuli. Kerkesimme ennen kierrosta heittää muutaman draivin harjoitukseksi, mutta puttia on vaikea Siltamäessä harjoitella. Yhtään puttikoria, kun ei radalta löydy. Pitäisi melkein oma kori ottaa aina mukaan harjoitusta varten.

Puttiharjoitusten puutteen huomasi radalla todella hyvin. Raudat kolisivat jo kahdesta metristä ja pari varmaa birkkupaikkaa tuli sohlattua. Tulos pysyi kuitenkin paarissa hyvien avauksien ja lähestymisien ansiosta. Suurta roolia pelissäni näyttelevät kämmenheitot, jotka onnistuvat noin 90% varmuudella toisin kuin rystyt, joista ehkä vain joka toinen lähtee sinne minne yrittää. Kierroksesta jäi putteja lukuunottamatta hyvä maku ja lopulta sivusinkin ennätystäni eli -1:stä.

Tulevan talven puttiharjoitukset

Puttiluola

Talvella ulkona puttaaminen on todennäköisesti aika nihkeätä hommaa, joten olen etsinyt sisätilaa, missä voisi putata. Asunnossamme on vähän liian ahdasta tuohon hommaan, mutta liikuntavälinevarastomme näytti aika houkuttelevalta paikalta.

Varasto on melkein tyhjillään ja siellä riittäisi mittaa varmasti noin seitsemän metrin putteihin. Tuskin hirveästi ketään häiritsisikään, kun tuo on kellarissa ja aattelin vielä vähän koria pehmustaakkin. Voisi ketjujen ympärille laittaa vähän jotain muovia tai kangasta ja koria ja tankoa pehmustaa vaikka solumuovilla. Katsotaan, mitä tästä syntyy.

Viime viikon ratakierrokset

Kivikko (Helsinki)

Viime viikolla kerkesimme kiertämään mm. Kivikon radan. Tarkoituksena oli parantaa omaa tulosta, koska en ollut hetkeen rataa kiertänyt ja heitot olivat sillä aikaa parantuneet. Ensimmäiset yhdeksän väylää eivät luvanneet hyvää, kun olin jo kuusi yli paarin ja aiempi ennätykseni oli juuri tuo +6. Lopussa peli alkoi kulkea ja varsinkin metsän lyhyet ja tekniset väylät menivät nappiin. Väylällä 14 hain ensimmäistä kertaa lähestymistä kämmenellä vasemman kautta ja se tuottikin birdien! Myös 10. väylä jäi mieleen, koska sain sen ensimmäistä kertaa paariin. Viimeiset yhdeksän väylää menivät lopulta tulokseen -1 ja sain kuin sainkin uuden ennätyksen: +5.

Niille, ketkä eivät ole Kivikon rataan tutustuneet, niin kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. Vaihtelevia väyliä ylä- ja alamäkeen sekä myös tasaista maastoa. Osa väylistä on pitkiä, jolloin pääsee irrottelemaan oikeen kunnolla ja osa taas on noin 50 metrin mittaisia tarkkuusväyliä.

Arvosana radalle: ★★★★★

Keinukallio (Kerava)

Olimme suunnitelleet kolmen kaverini kanssa tämän sunnuntain golfpäiväksi, jolloin kierrämme kaksi naapuruston rataa. Valitsimme aika sattumanvaraisesti kaksi rataa melko läheltä ja ensimmäinen niistä oli Keinukallio Keravalla.

Rata oli hienossa ympäristössä ja radan opasteet olivat esimerkilliset. Seuraavalle väylälle löysi siis aina helposti. Radan korkeuserot olivat myös huikeat, joten erityyppisiä väyliä riitti. Par 4 metsäväylät eivät olleet mieleeni, koska onnistuin aina saamaan itseni sellaiseen paikkaan, mistä oli hankala jatkaa. Ei siis radan syytä, vaan sen, että ei osaa vielä pelata tarpeeksi hyvin, jotta pysyisi väylällä. Hieno rata ylipäänsä ja voisi joskus käydä uudestaankin. Pakkohan se on kohentaa melko vaisuksi jäänyttä ensitulosta: +15.

Arvosana radalle: ★★★★☆ 

Maaniittu-Ihantola (Nurmijärvi)

Ruokatauon jälkeen suuntasimme Nurmijärvelle Maaniittu-Ihantolan radalle. Rata näytti jo kartalta melko sekavalta, kun väylät menivät ristiinrastiin joka puolelle. Ja sitä se oli käytännössäkin. Radat olivat kaiken lisäksi yksipuolisia eli koko ajan piti heittää pillisuoraan 60-120 metriä. Ratojen paarejakaan ei mielestäni ollut juurikaan pohdittu, koska kaikki olivat kolmosia, vaikka osaan olisi helposti voinut nelosenkin lätkäistä.

Tulos oli kohtuullinen +14, mutta tuskinpa tulee radalle enää palattua. En voi suositella, ellei ole suorien ratojen ja sekavan layoutin ystävä.

Arvosana radalle: ★★☆ ☆ ☆ 

Mielipiteitä bägini sisällöstä

Bägissäni kulkee tällä hetkellä vähän liiankin monta draiveria, koska osa on vähän testimielessä mukana. Päällekkäisyyksiä siis löytyy. Olen kuitenkin huomannut, että mieluummin tulee tartuttua Discraftin draivereihin, kuin Vibramin. En tiedä onko tämä tottumiskysymys, vai olenko alitajuisesti todennut Discraftin kiekot paremmiksi.

Seuraavia kiekkoja tulee käytettyä todella paljon tällä hetkellä avauksiin:
- Discraft FLX Surge
- Discraft Elite Z Stalker
- Discraft Ti Ace Race 2013

Lähestymiset menevät taas näillä kahdella:
- Discraft ESP Zone
- Discraft FLX Buzzz

Puttaan ainoastaan tällä:
- Vibram X-link Firm Ridge

Surge SS on myös jäänyt vähälle käytölle Surgen hankkimisen jälkeen. Vähän tuntuu, että Surge tekee saman kuin SS-versio, mutta luotettavammin.

Kirjanpitovälineet

Itselleni yksi tärkeä osa frisbeegolffia on omien tulosten kirjaaminen, jotta kehitystä voi myöhemmin seurata. Haluan siis aina kirjata tulokseni radalta muistiin tavalla tai toisella. Tuloksen kirjanpitoon on monia hyviä tapoja ja aion esitellä niistä nyt neljä. Mitä tapaa itse käytät tulosten kirjaamiseen? Kertokaa ihmeessä kommenteissa omat suosikkinne.

1. Kynä ja paperi

Tavallinen pieni vihko tai lehtiö käy ihan hyvin. Jos haluaa hifistellä, niin voi tulostella vaikkapa tämmöisiä: Innovan tuloskortti.

Hyvät puolet	Huonot puolet
- Helppo käyttää	- Joutuu kirjoittamaan erikseen nettiin, jos haluaa muiden nähtäväksi
- Sopii usean pelaajan tuloksien kirjaamiseen	- Ei vedenkestävä
- Helppo saatavuus	- Ei uudelleenkäytettävä

2. Kynä ja tuloskortti

Tuloskortilla tarkoitan tämän tapaista uudelleenkäytettävää muovista tuloskorttia. Tämmöisiä tuloskortteja sai esimerkiksi vuoden 2013 Ace Racesta mukaansa.

Hyvät puolet	Huonot puolet
- Uudelleenkäytettävä	- Joutuu kirjoittamaan erikseen nettiin, jos haluaa muiden nähtäväksi
- Sopii usean pelaajan tuloksien kirjaamiseen	- Ei saa ihan joka putiikista
- Vedenkestävä

3. Kännykkä ja DiscGolfScores

DiscGolfScores-palvelulla on kätevä mobiilisovellus, jolla tulokset saa kirjattua radalla suoraan nettiin.

Hyvät puolet	Huonot puolet
- Uudelleenkäytettävä	- Ei vedenkestävä (ainakaan minun puhelin)
- Sopii usean pelaajan tuloksien kirjaamiseen	- Altis näppäilyvirheille
- Ilmainen	- Näytöstä vaikea saada selvää kirkkaassa auringonpaisteessa
- Tulokset kirjautuvat suoraan nettiin

4. ScoreBand

ScoreBand on ranneke, joka toimii kellona sekä tuloslaskurina eri lajeissa. Suomessa ranneketta myy ainakin SmartGolf-kauppa.

Hyvät puolet	Huonot puolet
- Vedenkestävä	- Ei sovi useiden pelaajien tulosten kirjaamiseen
- Sopii eri lajeihin	- Ei ihan ilmainen (n. 30€)
- On samalla myös kello	- Joutuu kirjoittamaan erikseen nettiin, jos haluaa muiden nähtäväksi
- Uudelleenkäytettävä	- Ei saa ihan joka putiikista

Kenkäostoksilla

Jyväskylän Ace Racessa huomasin, miten tärkeät hyvät kengät ovat. Minulla oli vanhat lenkkarit jalassa, joista vesi meni läpi jo ennen kisan alkua. Ei ollut järin kivaa kävellä rata kahdesti ympäri märillä kengillä. Ennen Järvenpäähän menoa poikkesimme Hong Kong -tavaratalossa, mistä ostin halvimmat kumisaappaat, mitä löysin, jotta voisin jatkaa pelaamista. Jalat eivät enää kastuneet, mutta olivat rakoilla illalla kotiin tullessa. Kumisaappaat eivät siis olleet optimaaliset pelaamiseen, vaikka vettä pitivätkin.

Toivottavasti nämä DX-kengät eivät kulu yhtä nopeasti kuin Innovan DX-kiekot ;)

Näillä ei pitäisi liukastua

Siispä kenkäostoksille Espoon Budget Sporttiin. Tietenkin heti sisään tulessa odotti valtava kiekkohylly, jota oli pakko mennä tonkimaan. Löytyi sieltä yksi helmikin: Champion KC Firebird 172g. Minulla on jo bägissä Star-muovinen Firebird, joten en tohtinut ostaa tuota, vaikka mieli kyllä teki. Hintakin oli kohtuullinen: 14,90€.

Kenkäosastolle päästyäni katselin pitkään eri vaihtoehtoja, mutta vain kaksi kenkäparia pääsi loppusuoralle. Nämä olivat Reebok Premier Escape GTX sekä Halti Riva DX Low, jotka molemmat olivat 60 - 80 euron hintaluokassa. Reebok oli Goretex- ja Halti Drymaxx-pintainen eli ne molemmat olivat vedenkestäviä. Reebokit olivat vähän kevyemmät ja ne olisivat sopineet hyvin kesäpeleihin, mutta tähän aikaan vuodesta päädyin Haltin malliin. Haltin kengät olivat myös  hieman tukevammat ja niissä oli hyvä kuviointi pohjassa, joka toivottavasti takaa riittävän pidon syksyn liukkaille radoille.

Kaupasta ulos kävellessäni tein vielä pienen löydön. Piipahdin ale-osastolla ja näin samanlaiset Fireflyn Converse kopiot, jotka minulla oli jalassa, mutta eri värisenä. Kokokin täsmäsi, joten päätin katsoa hinnan, joka oli viisi euroa! Sainpa siis samalla kertaa uudet kengät sekä vapaa-ajalle, että frisbeegolffiin. Tällä viikolla pääseekin harjoittelemaan uusilla kengillä ja testaamaan samalla Vibramin uusia kiekkoja.

Varsin kohtuuhintaiset tulikärpäset

Ace Race 2013 Jyväskylä

Syksyn ensimmäinen Ace Race on nyt takana. Olen ilmoittautunut myös Mikkelin kilpailuun, mutta siitä tulee päivitystä sitten aikanaan. Jyväskylän kisa oli todella suosittu ja osallistujia oli kisakoneen mukaan peräti 72. Väylät oli muutettu selvästi normaali lyhyemmäksi, mikä oli ihan hyvä juttu, jotta useammat saisivat onnistumisia.

Vuoden 2013 Ace Race kiekko

Siitä huolimatta holarit jäivät minulta saamatta. Itseasiassa koko meidän viiden hengen poolimme jäi ilman hole-in-oneja, mutta raudat sentään kolisivat. Itse en edes rautoihin osunut, mutta kyllä silti läheltä meni ajoittain. Järveen sen sijaan sain yhden kiekon. Vesi oli onneksi sen verran kirkasta, että sain kiekon kahlaamalla takaisin.

Tämän vuoden Ace Race kiekko oli yllättävän hyvä. Heitin sitä sekä kämmenellä, että rystyllä ja etenkin rystylle se tuntui sopivan hyvin. Kämmenellä tulokset olivat hieman vaihtelevia, enkä tykännyt kiekon tuntumasta kämmenelle. Oma arvioni kiekon ominaisuuksista Innovan asteikolla olisi 7, 4, -1, 3. Pitää heitellä tuota vielä vähän lisää, mutta voi olla, että tuosta tulee hyvä kaveri Stalkkerilleni.

Järvenpää DiscGolfPark

Tulomatkalla vettä tuli ankarasti aina Heinolaan asti, joten emme pysähtyneet mihinkään heittelemään ennen Järvenpäätä. Järvenpäähän pysähdyimme lähinnä siksi, että olimme katselleet Janne Hirsimäen videon radasta ja rata vaikutti sopivalta tasollemme. Pienten navigaattori sekoilujen jälkeen pääsimme radalle. Kiersimme radan kahdesti, koska se oli vain 9-väyläinen.

Tulokseni Järvenpään radalta

Rata oli kokonaisuudessaan helppo lukuun ottamatta viidettä väylää, joka oli aika järkyttävä. Kyseisen väylän tiiltä ei ollut mitään selkeätä reittiä, mistä avata vaan edessä oli metsä, missä oli puita todella tiheästi. Piti vaan tuurilla heittää ja toivoa, että kiekko menisi jostain välistä. Ensimmäisellä kierroksella pääsin kuin pääsinkin läpi kahden puukimmokkeen kautta. Toisella kierroksella kokeilin upsia, mutta edes sillä en välttynyt osumasta puuhun. Yhdestä huonosta väylästä huolimatta radasta jäi ihan hyvä maku. Kokeineille pelaajille rata tuskin tarjoaa mitään uutta, mutta aloittelijoille ihan hyvä rata harjoitteluun. Vaikka väyliä oli vain yhdeksän, niin ne olivat sopivan erilaisia, joten erilaisia heittoja pääsi kokeilemaan.

Valmistautuminen Ace Raceen

Olen ilmoittautunut huomiseen Ace Race kilpailuun Jyväskylään ja nyt olen ollut kaksi päivää flunssassa. Niinpä harjoittelu on jäänyt kokonaan väliin ja olen keskittynyt parantamaan oloani. Huomiseksi on vielä luvannut sadetta, joten joutuu ottamaan kunnon vaatteet mukaan.

Keskimatkan draiveri Vibram X-link Trak 

Mietin, että mikähän olisi paras tyyli heittää tuossa kisassa. Kisan ideahan on, että jokaisella väylällä heitetään vain kerran ja ainoastaan, jos osuu koriin tai menee sisään, niin saa merkinnän. Kämmeneltä olen yleensä hieman tarkempi, mutta en tiedä tarkalleen, millainen tuo Ace Race -kiekko on. Jos se on kovin alivakaa, niin kämmenheitoista tuskin tulee mitään.

Vibramit saapuivat

Eilen oli hyvä päivä ja postiluukku kolisi urakalla. Luukusta tippui X-link VP, X-link Trak ja X-link Firm Ascent. Kovasti on himottanut nyt toista päivää lähteä viskomaan noita, mutta en haluaisi mitään keuhkokuumetta hankkia tuossa sateessa. Sen verran voin näin maistiaisiksi sanoa, että tuo X-link kumi (ei siis muovi vaan kumiseos) tuntuu huomattavasti paremmalta kädessä kuin X-link Firm. Tuo Firm toimii kyllä puttereissa, koska puttaukseen käytettävän kiekon on mielestäni hyvä olla mahdollisimman jäykkä.

Kummipojan syntymäpäivät

Kummipoikani täyttää tässä kuussa kymmenen vuotta ja mietin, mitä hänelle voisi ostaa lahjaksi. Leluja en enää viitsi ostaa, koska en tiedä, kuinka kauan hän enää leikkii. Jokin peli olisi voinut olla hyvä vaihtoehto, mutta ajattelin tällä kertaa kannustamaan nuorta liikkumaan.

Siispä ostin hänelle Discraftin aloitussetin, jossa on kolme kiekkoa: Challenger, Buzzz ja Xpress. Pitää käydä pojan kanssa heittelemässä, jospa hän vaikka innostuisi lajista. Tuossa iässä kun aloittaisi, niin pääsisi varmasti pitkälle.

Kuparinen meni rikki

Yhdeksän kierrosta se vaati Siltamäen uudistetulla radalla, mutta viimein sain kierroksen alle ihannetuloksen. Uusi henkilökohtainen ennätys on nyt yksi alle paarin. Onhan se pakko myöntää, että Siltamäen rata on todella helppo, mutta jostain se on aloitettava. Seuraava tavoite olisi saada Kivikon rata paariin, mutta se ei varmaan enää tänä syksynä onnistu.

Eilen putti kulki jokseenkin eri tavalla kuin edellisellä kerralla. Yksi putti livahti sisään jopa kymmenestä metristä ja pari seitsemän metrin puttia päätyi myös korin pohjalle. Toisaalta muutama alarautakin mahtui mukaan lyhyemmiltä matkoilta.

Uusia kiekkoja

Ennen radalle menoa piipahdin Frisbeepointissa hakemassa muutaman uuden kiekon. Mukaan tarttui kolme (yli)vakaata kiekkoa: ESP Zone, FLX Surge ja Star Firebird. Ehdin myös kokeilemaan kaikkia kiekkoja ennen kierroksen alkua, kun odottelin kaveriani, joten sain pientä alkutuntumaa.

Zone

Zone on Discraftin nopein ja vakain putteri. Sen lentoarvot Innovan asteikolla ovat 4, 3, 0, 3. Tässä vielä kiekon lentorata. Aluksi ajattelin vain vilkaista kiekkoa kaupassa, mutta heti kun otin sen käteeni, niin tiesin, että minun on pakko päästä myös heittämään tätä.

Zone tuntui käteen todella mukavalta, koska kaikki sen kulmat olivat sopivan pyöristetyt. Myös kiekon reunus oli minun makuuni sopivan matala. Tykkään matalareunaisita kiekoista etenkin kämmenheitoissa.

Heitin Zonea aluksi jalkapallokentällä noin kymmenen kertaa kämmeneltä. Se ei kipannut kertaakaan yli vaan piti kiltisti viivasuoran lentoradan kaartuen lopussa hyvin maltilliseti oikealle. Päätinkin kokeilla Zonea heti Siltamäen ykkösväylällä, jossa on ahdas tuplamando noin 30 metrin päässä lähtöpaikasta. Kiekko leijailikin nätisti suoraan mandojen välistä ja feidasi lopuksi jalkapallokentän aidan viereen. Helppo paari väylältä, jossa harvoin onnistun kunnolla. Muilla väylillä heitin käytännössä kaikki lähestymiset Zonella ja se tulee ehdottomasti jäämään bägiini!

Surge

FLX-muovinen Surge

Aiemmin taisin jo mainitakkin, että FLX Surge SS on suosikki kämmen draiverini. Se lentää erittäin suoraan ja feidaan hyvin maltillisesti. Välillä olisi kuitenkin tarvetta feidata enemmän ja varmemmin, joten ajattelin kokeilla Surgea. Surgen ulkonäkö ja tuntuma muistuttivat hyvin paljon alivakaampaa pikkuveljeään. Kiekon reunus oli ehkä hieman terävämpi, mutta muuten tuntuma oli sama.

Lento-ominaisuudet olivat niin ikään samaa luokkaa. Kiekko tuntui hitusen vakaammalta, mikä oli tavoitekkin, mutta ei silti ollut liian jyrä. Oikein hyvä kaveri Surge SS:n rinnalle sellaisille väylille, jossa ei tarvitse mennä ihan viivasuoraan. Tässä vielä pieni vertailu näiden kahden kiekon lentoradoista.

Firebird

Viimeksi pelatessani panin merkille, että näin syksyn tulle tuulenpuuskan ovat voimistuneet. Joillain väylillä saattoi tuulla todella paljon ja toivoin, että bägissäni olisi edes yksi draiveri, joka selviäisi kaikista tuuliolosuhteista. Foorumeita lueskellessani törmäsin useasti Firebirdiin, jota kehuttiin "tiiliskiveksi", joka pitäisi löytyä kaikkien bägistä. Innovan kiekoissa olen Star muovin ystävä, joten Star Firebird tarttui mukaani. 

Heitin muutaman testiheiton aluksi kentällä ja tajusin, kuinka vakaasta kiekosta oikeasti on kyse. Heitin kiekon voimalla kämmeneltä vaakatasossa ja se kääntyi miltei heti hyzeriin. Kiekko ei liidellyt samoihin mittoihin kuin esimerkiksi Surge SS, mutta lensi aina samalla tavalla.

Tosi toimiin pääsinkin sitten yhdellä väylällä, jossa vastatuuli oli erittäin voimakas. Firebird lensi kiltisti sen tutun hyzer-linjan ja tippui lähelle koria. Lopputulos ei kuitenkaan ollut ihan toivottu, koska kiekko oli ottanut suuren pompun korilta noin kymmenen metrin päähän puun alle. Helppo paari kuitenkin tuloskorttiin ja uskon, että firebirdille on käyttöä tulevaisuudessakin erikoisolosuhteissa.

Ihannetulos lähestyy

Viikonlopun ohjelmassa oli tosiaan Siltamäen kiertäminen ja tavoitteena oli päästä paariin. Ennakkoon minulla oli hyvin varma tunne puttaamisesta, koska viikon aikana olin harjoitellut sitä paljon. Puttaaminen kuitenkin osoittautui vaikeimmaksi osa-alueeksi radalla.

Rata oli melko hiljainen, joten päätimme kaverini kanssa kiertää sen kahdesti. Ensimmäinen kierros alkoi minulle perinteisesti. Minulla on aina jäätäviä ongelmia kahden ensimmäisen väylän kanssa ja jotenkin niiden heittäminen aina myös jännittää. Tällä kertaa avaus meni kuin menikin läpi tuplamandosta ja pääsin toisella heitolla melkein nostoputti etäisyydelle. Huolimaton putti kuitenkin kostautui ja bogeyhan siitä tuli. Ilmeeni oli kyllä epäuskoinen, kun kahdesta metristä puttasin rautoihin.

Tämän kesän tulokset uudistetulla Siltamäen radalla. Ympyröitynä viikonlopun kierrokset.

Myös toiselta väylältä tuli bogey, mutta sen jälkeen suunta oli parempi. Kierrokselta tuli kaksi pirkkoa ja vielä muutama bogey, jolloin lopputulos oli +4. En ollut tyytyväinen, koska tiesin, että mahdollisuudet ovat parempaan.

Niinpä toiselle kierrokselle ja toiveena, että putti lähtisi vihdoin kulkemaan. Toisella kierroksella sainkin neljä birdietä, mutta edelleen tuli todella helppoja puttivirheitä, joten tulos jäi edelleen plus-merkkiseksi. Tällä kertaa onneksi vain +1. Ihannetulosta ei siis tullut vieläkään, mutta oma ennätys sentään.

Kiekkotestit

Lupasin aiemmin, että mielipiteitä Vibramin kiekoista olisi tulossa, mutta valitettavasti en ole vielä saanut yhtään käsiini. Viikon aikana pitäisi postissa tulla Ascent, Trak ja VP. Kaikki edellä mainitut olen ostanut käytettynä frisbeegolf-foorumin kautta. Myös Obexin hankinnasta on ollut puhetta, mutta sitä kauppaa ei ole vielä viety päätökseen.

Discraftin ESP-muovinen Zone-putteri

Myös muutama Discraftin kiekko saattaa tulla kokeiluun jo tänään. Olen tykännyt todella paljon FLX-muovisesta Surge SS -kiekosta, joten on pakko myös päästä testaamaan tavallista Surgea samalla muovilla. FLX-muovi on todella joustavaa, kuten kuvasta näkyy, mutta samalla siinä on myös erinomainen pito. Elastisuus vähentää kiekon kulumista huomattavasti, koska kiekko antaa periksi kovissa osumissa.

Myös Discraftin putteri nimeltä Zone vaikuttaa mielenkiintoiselta. Käytän paljon kämmenheittoa ja olen etsinyt putteria, jolla lyhyet kämmenlähestymiset onnistuisivat. Pitää siis käydä kaupassa kokeilemassa, miltä Zone tuntuu kädessä.

Viikon kolmas ja viimeinen puttiharjoitus

Tänään oli tarkoitus pitää välipäivä harjoituksista, mutta minkäs teet, kun into on kova. Lähdin savelaan juuri ennen hämärän tuloa hieman ennen ilta kahdeksaa. Tarkoituksena oli saada vähintään sadan putin harjoitus tehtyä.

Hämärä tuli todella nopeasti, mutta en antanut sen häiritä. Sata puttia oli ohi noin puolessa tunnissa ja uusi ennätyskin tuli: 86/100. Olin todella tyytyväinen ja tuo viisi metriä tosiaan alkaa tuntumaan jo varmalta. Pakko oli vielä kokeilla 7,5m putteja, vaikka korin hädin tuskin enää näki hämärässä.

Ketjut onneksi kilisivät pimeydestä huolimatta.

Suunnan kanssa minulla ei ole ongelmia tuostakaan etäisyydestä, mutta voimaa on vaikeampi arvioida. Säätelen putin voimaa jalkojen ponnistuksella, joten tuolta etäisyydeltä saa ponnistaa jo selvästi kovempaa. Huomasin myös, että Rhynolla puttaaminen pitkältä on erityisen hankalaa, koska se ei liidä muiden puttikiekkojeni veroisesti. Sain sisään 7,5:stä metristä 13/30, mikä sekin on paras saavutukseni tähän mennessä.

Huomenna sitten katsotaan käytännössä, miten puttiharjoitukset ovat auttaneet. Tarkoitus olisi pelata Siltamäen rata kertaalleen läpi ja toivottavasti parantaa aiempia tuloksia.

Viikon toinen treenipäivä

Kisojen jälkeen on hyvä miettiä, mitä olisi voinut tehdä paremmin kierroksella ja koittaa parantaa näitä osa-alueita harjoituksissa. Niinpä suunnaksi jälleen Savelan kenttä ja treeni käytiin. Tällä kertaa minun ei tarvinnut harjoitella yksin, joka tekikin harjoituksista mielekkäämmät. Kyllä sen verran aina kilpailuhenkeä pitää olla, että harjoituksissakin syttyy kisailemaan.

Päivän putit sujuivat paremmin kuin viimeksi. Viidestä metristä meni 78/100. Sadan putin lisäksi kokeilimme puttiharjoitusta, jossa siirrytään onnistuneen putin myötä aina 10cm taaksepäin ja epäonnistuneella 10cm eteenpäin. Pääsin 6,70 metriin kohtalaisen sujuvasti ja puttailusta jäi todella varma olo. Kaukoputit (8m ->) ovat vielä aika hakusessa, koska tekniikkani hajoaa silloin melko pahasti. Joudun käyttämään enemmän voimaa, joka vaikuttaa tarkkuuteeni merkittävästi.

Uusi putteri testissä

Minulla on tällä hetkellä kolme putteria: Innovan DX Rhyno, Prodiscuksen Premium JOKERi ja uutuutena Vibramin Ridge. Näistä kolmesta minun on todella vaikea päättää, millä haluaisin pääsäntöisesti putata, koska kaikki vain tuntuvat niin hyviltä ja luontevilta heittää. Pidän todella paljon tasapintaisista ja melko jäykistä puttereista ja nämä kolme osuvat juuri siihen kategoriaan.

Vasemmalta alkaen: Rhyno, Ridge ja JOKERi

Ettei jäisi sellaista vaikutelmaa, että minulle kelpaa mikä putteri tahansa, niin kokeilin minä tänään myös neljättä putteria: Innova Star Dartia. Se oli mielestäni niin kamala kiekko puttaamiseen, että taitaa mennä myyntiin ihan saman tien. Onneksi en maksanut siitä täyttä hintaa.

Viikonloppuna olisi tarkoitus kietää vähintään yksi rata, joten sitä odotellessa!

Veikkolan viikkokisat

Eilen tuli osallistuttua Veikkolan Viikkokisoihin. Rata oli minulle täysin uusi, mutta ennen kisaa ehdin kiertää kolme ensimmäistä väylää neljästätoista. Väylät vaikuttivat lupaavilta metsäväyliltä. Rata oli selkeä ja metsä oli kohtalaisen harvaa. Ihan jokainen heitto ei siis osunut puuhun.

Itse kisaan lähdin kolmen kaverini kanssa, jotka olivat myös ensimmäistä kertaa Veikkolassa. Kisassa neljä väylää kierrettiin kahteen kertaa, jotta saatiin 18 väylää kasaan. Tämä ei mielestäni ollut tarpeellista, koska pimeä ehti tulla viimeisillä uusintaväylillä.

Kisasta jäi käteen "Mini"-mini, jonka kaikki osallistujat saivat.

Kaiken kaikkiaan kisasta jäi positiivinen maku. Yksi birdiekin oli sentään kortissa. Ainoa pahempi turhautuminen tuli väylällä neljä, jossa oli ahdas tuplamando, josta piti mennä läpi. Väli oli niin kapea, että päädyin heittämään kiekkoa pesäpallotyyliin, mutta sekään ei auttanut, vaan plussaa tuli korttiin enemmän kuin tarpeeksi. Näin jälkikäteen ajatellen olisi sen voinut pelata fiksumminkin.

Ongelmat omassa pelissä

Omassa pelaamisessa häiritsee tällä hetkellä eniten se, että en saa kiekkoa lähtemään suoraan eteenpäin rystyheitolla kuin silloin tällöin. Kämmenellä onnistun huomattavasti paremmin, mutta rystyllä on aina pieni mysteeri, missä kohtaa kiekko tarkalleen irtoaa kädestä.

Pidän jalan 90 asteen kulmassa koriin nähden ja yritän tuoda kiekon läheltä kroppaa, mutta jokin silti tökkii tuossa vielä. Pitäisi varmaan kuvata omaa heittämistä, niin voisi selvitä tämäkin asia.

Tulossa

Sain myytyä muutaman turhaksi jääneen kiekon ja tilalle sain uutta testattavaa. Lähipäivinä tulossa asiaa Innovan Mako3:sta sekä Vibramin kiekoista!

Viikon ensimmäiset harjoitukset

Viime aikoina olen kiertänyt paljon ratoja, joten nyt oli hyvä hetki palata perus harjoitusten pariin Savelaan. Tavoitteena oli harjoitella puttia ja testata kahta uutta kiekkoa. Puttaaminen oli minulle äärimmäisen vaikeaa alkukesästä. Löysin itselleni sopivan tyylin noin kuukausi sitten ja olen pyrkinyt harjoittamaan tätä tyyliä siitä lähtien.

Puttaan melko leveässä haara-asennossa molemmat jalat samassa tasossa. Liikkeen lähtöasennossa polveni ovat koukussa ja heittokäsi alhaalla. Myös kyynerpääni ja ranteeni on hieman koukussa. Puttiin otan voiman jaloista samalla suoristaen käden. Loppuasennossa seison siis jalat suorana heittokäteni osoittaen suoraan kohti koria.

Puttiharjoitus

Henkilökohtainen tavoitteeni olisi jossain vaiheessa pystyä puttaamaan luotettavasti kymmenestä metristä. Otinkin mittanauhan mukaan ja tarkistin, kuinka pitkällä se kymmenen metriä oikeasti on. Ja sehän oli todella kaukana!

Aloitin harjoitukset puttaamalla 15 putin sarjoissa kolmelta eri etäisyydeltä. Tässä tulokset:

5 m	7,5 m	10 m
9/15	6/15	1/15
12/15	6/15	2/15

Tämän jälkeen oli vuorossa sata puttia viidestä metristä. Tulos oli 73/100. Jotenkin tuntui, että ei keskittyminen aina riittänyt joka heittoon ja uskon, että tästä on suunta ylöspäin!

Kiekkotestit

Testissä oli kaksi keskimatkan driveriä: Latitude 64° Gold Line Striker ja Discraft Elite Z Zombee.

Yllättävän alivakaa eläväkuollut.

Zombee tuntui huomattavasti alivakaammalta, mitä Discraftin vakausarvo 1,0 antaa ymmärtää. En väitä, että olisin kummoinen avaustenheittäjä vielä, mutta kiekko kippasi minulla monesti yli, mutta toisinaan taas palautti normaalisti yrittäessäni suoraa avausta. Pitkän matkan anhyzer-heittoihin tämä voisikin sopia, joten pitää testailla lisää.

Tällä hetkellä bägistäni löytyy Discraftin Meteor juurikin noita anhyzer-heittoja varten ja se on tehnyt luotettavasti tehtävänsä.

Striker sen sijaan tuntui luotettavammalta. Se ei kipannut kertaakaan yli vaan lensi aina mukavasti suoraan ja kaarsi lopussa lievästi vasemmalle. Striker ei ehkä istunut omaan käteeni parhaalla mahdollisella tavalla, mutta muuten kiekko miellytti kovasti.

SiSu-päivän kisat Siltamäessä

Siltamäki on se rata, jota olen eniten tänä kesänä kiertänyt. Niinpä yllätyin iloisesti, kun näin, että siellä olisi amatöörikisat SiSu-päivänä. Aamulla siis aikainen herätys ja lämmittelemään Haagan kentälle. Aloitin lämmittelyn pienellä hyppelyllä ja puteilla. Ensimmäiset putit olivat aivan jäätäviä. Mietin vain, että onneksi nämä eivät tulleet kisaan. Ei muuta, kun lisää putteja ja lyhyitä lähestymisiä perään.

Puolen tunnin lämmittelyn jälkeen oli aika suunnata Siltamäkeen ilmoittautumaan. Kisaajia oli useampi kymmenen ja sarjojakin oli neljä: aktiiviharrastajat, harrastajat, naiset ja juniorit. Ilmoittauduin harrastaja-sarjaan.

Meidät jaettiin neljän ryhmiin ja aloimme kiertämään rataa. Rata ei ollut ihan tavanomainen, vaan osaa radoista oli vaikeutettu mandoilla ja OB-alueilla. Omassa ryhmässäni sattui pelaamaan juniori-sarjan voittaja. Vähän nöyräähän se oli katsoa, kun 14-vuotias poika heittää paremmin kuin itse, mutta ei pidä odottaa liikoja yhden kesän kokemuksella.

Kisasta jäi loppujen lopuksi hyvä mieli. Olin harrastaja-sarjan neljäs tuloksella +4, joka on oma ennätykseni Siltamäkeen. Ja täytyy ottaa huomioon, että rata oli vielä vaikeutettu. Putti kulki todella hyvin koko kierroksen ajan, vaikka muutama ylärauta mahtuikin mukaan. Kierrokselta tarttui mukaan kolme birdietä ja mikä parasta, ei yhtään double bogieta!

Kilpailun tulokset:
http://frisbeegolfradat.fi/blogit/siltamaen_frisbeegolfrata_helsinki/2013/09/09/sisu-paivan-2013-kisatulokset/

(Ja nimi kirjoitettu väärin, niinkuin aina ennenkin :P)

Kuka minä olen?

Olen 25-vuotias IT-alan opiskelija ja amatööri frisbeegolffari Helsingistä. En ole muutamaan vuoteen harrastanut säännöllisesti mitään ennen frisbeegolffia. Nyt kuitenkin innostus uuteen lajiin on kova ja tekisi mieli harjoitella miltei päivittäin.

Frisbeetä on tullut heiteltyä useampana kesänä jo ennen frisbeegolffin aloittamista. Ostin noin kymmenen vuotta sitten Aerobie Pro -frisbeen ja se on ollut joka kesäisessä käytössä.

Kyseinen frisbee vaatii suuren heittelyalueen, koska jo pienellä voimalla se lentää helposti sata metriä. Wikipedian mukaan Aerobie Pro:lla on heitetty peräti 406 metriä. Aerobie Pro:ta olen heittänyt ainoastaan kämmeneltä, mikä onkin varmaan osasyy siihen, että kämmenheitto sujuu tällä hetkellä melko hyvin myös frisbeegolffissa.

Miten päädyin lajin pariin?

Innostukseni frisbeegolffiin alkoi toden teolla keväällä 2013, kun ystäväni sanoi, että hänen tekisi mieli alkaa harjoitella säännöllisesti lajia. Ensimmäiset kokeilut lajiin oli tosin tehty jo edellisenä kesänä. Ensivaikutelma ei ollut kovin hohdokas, kun yhden putterin kanssa lähti Talin rataa kiertämään. Silloin ei ollut mitään käsitystä eri ratojen vaikeudesta saati kiekoista.

Tänä kesänä sitten otimme asioista vähän paremmin selvää ja harjoittelimme heittelyä ihan nurmialueilla sekä jalkapallokentillä. Savelan urheilupuistossa on oikein hyvä harjoitella frisbeegolffia. Alueella on neljä koria sekä todella paljon tilaa heitellä. Kesällä tosin on varottava auringonottajia sekä muita satunnaisia alueen käyttäjiä. Toinen hyvä harjoittelupaikka on ollut Haagan liikuntapuisto, mistä löytyy kuusi koria ja jalkapallokenttä. Olen harjoitellut nyt säännöllisesti vähintään kolme kertaa viikossa.

Viime vuodesta poiketen Tali on jätetty tänä vuonna rauhaan. Tämän vuoden harjoitteluratoja ovat olleet Siltamäki ja Kivikko, jotka ovat erittäin aloittelijaystävällisiä. Kesän alussa Siltamäen tulokset pyörivät +12 ja +18 välillä. Nyt alkusyksystä paras tulokseni on neljä yli ihannetuloksen, joten suunta on oikea.

Miksi juuri blogi?

Halusin kanavoida innostustani lajiin jotenkin myös silloin, kun en ole kentällä heittelemässä. Frisbeegolf-foorumia tulee luettua päivittäin ja harkitsin myös, että olisin aloittanut harjoittelupäiväkirjan pitämisen siellä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että blogi antaa minulle vapaammat kädet toteuttaa itseäni ja kirjoittaa juuri sellaisesta lajiin liittyvästä asiasta, joka minua sillä hetkellä askarruttaa.

Tarkoitukseni on kirjoittaa viikottaisista harjoituksistani ja asioita, jotka ovat minulle treenin aikana avautuneet. Ajatettelin myös kirjoittaa arvosteluita mm. kiekoista, radoista ja välineistä, joita pääsen testaamaan. Hyvää frisbeegolf-syksyä kaikille!